Kartanon katolle oli vuosien saatossa kertynyt todella suuri määrä sammalta ja katon väri oli selkeästi haalistunut alkuperäisestä. Ensimmäisellä kartoituskäynnillä jo havaittiin tiilien olevan edelleen vahvoja sekä tiiviitä, joten pesu ja pinnoitus oli katolle toimiva vaihtoehto.

Katon pesuvaihetta päätettiin helpottaa tekemällä katolle ensin mekaaninen puhdistus, jolla suurin sammalkerros saatiin katolta pois ennen painepesua.

Mekaanisen puhdistuksen jälkeen aloitettiin katon painepesu. Pesulla tiilestä saadaan irtoamaan kaikki pinttynyt lika, jonka jälkeen tiili imee uuden pinnoitteen paremmin itseensä. Urakan pesuvaihe saatiin valmiiksi yhdessä pidemmässä työpäivässä kahden tekijän voimin.

Pesuvaiheen jälkeen päästiin aloittamaan katon pinnoitus. Pinnoitteeksi valikoitui Virtasen maalitehtaan tiilikattomaali, joka saatiin sävytettyä asiakkaan toiveen mukaan oikean väriseksi, mahdollisimman lähelle katon alkuperäistä väriä.

Katto pinnoitettiin kahteen kertaan, ensin pohjamaalaus ohennetulla maalilla ja tämän jälkeen pintamaalaus 100% maalilla.

Kartanon toisesta päädystä uupui kulkureitti talon toiselle savupiipulle ja ainut tapa kulkea piipulle oli harjaa pitkin.
Kohteeseen päädyttiin asentamaan toiset seinätikkaat sekä lapetiikaat, jotka maalattiin katon kanssa samaan sävyyn.

Urakka kesti kokonaisuudessaan neljä päivää, jonka aikana katto saatiin pestyä ja pinnoitettua, kattoturvatuotteet asennettua sekä piha siivottua. Lopputuloksesta tuli juuri sellainen kuin piti.